En enää muista mitä viimeksi kirjoitin. Toisaalta ehkä? hyvä. En lue edelliskirjoitusta, enkä muutenkaan oikolue tekstejäni ennen julkaisemista. 

Alamäkeä toistaiseksi ja omat ajatukset aivan solmussa. Eilen oli lääkäri ja tänään terapia. Nyt pitäisi alotella uutta lääkitystä. mielialaatasaavia. Saas nähdä mitä ne aiheuttaa. Olen aika arka lääkkeissä, jotka vaikuttavat keskushermostoon. Tämäkin lääke, jonka aloitan on virallisesti kehitetty epilepsiaan. Jostain syystä se toimii myös kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, mutta asiaa ei ole sen tarkemmin tutkittu, että miksi se auttaa tähän kyseiseen diagnoosiin ja mitä ko. lääke "tekee" aivoissa/aivoille. Oikeastaan mun on pitänyt aloittaa tämä lääkitys jo aika sitten, mutta en rehellisestisanoen ole uskaltanut. Nyt on varmaan pakko, koska ei tällaisestä vuoristoradasta mitään tule, jäisi olotiloista huiput ja montut pois.. olisi tasaista.. kai.. ehkä. Tuleekohan minusta sitten tasaisen tylsä, jos tulee niin sekin voi masentaa.. luulisin.. jos kaikki vaan tuntuu samalta. En tiedä. 

Juhlimiset saa ainakin unohtaa. No.. en ole muutenkaan käynyt baareilemassa kahteen kuukauteen. Toisaalta ei ole edes tehnyt mieli käydäkään missään. Hyvinpitkälti lojunut sängyssä ja sohvalla.

Nyt on kaksi viikkoa sairaslomaa. Odotan aikaa lastenvalvojalle sekä MTK:n eli mielenterveyskeskuksen hoitoneuvotteluun. Siellä mm. ratkeaa olenko työkykyinen, koska ympäristö (ihan missä tahansa) stressaa ja kuormittaa, väsyttää.. kaikki ylimääräinen häly ja hälinä uuvuttaa. Haittaa keskittymistä ja ajatustenjärjestystä. Puhuminen ja ajatuksenjuoksu katkeaa jos taustalla on meteliä, olen alkanut miettimään olisiko minulla asperger/autismin-tyyppistä taustalla. Tuskin, mutta sellaistakin olen ajatellut. 

Olin vanhempieni luona eilen haravoimassa. Ollaan saatu välit nyt kondikseen mikä on hyvä asia. Ovat nyt tajunneet tilani vakavuuden ja, että en vaan voi asioille mitään. Tämä ei johdu asenteesta. Turhauttaa, kun haluaisin niin paljon saada aikaiseksi, mutta kun ei kykene tekemään. Joka paikkaa särkee ja sattuu, haravoinninjälkioireilua ja joku virus pesinyt näemmä keuhkonisopukoihin. Kurkku ja oikeanpuoleinen keuhko on KIPEÄ, korvaa myös särkee. Huomenna menen tohtorille. Otin kaksi särkylääkettä.

Pitäisi kohta varmaan hommata lääkkeilleni dosetti, senverran nuita "nameja" popsittavana niin helpottaisi kummasti.

Olen myös viimepäivinä miettinyt alanvaihtoa. Hoitotyö on minulle rakas. Saan työstäni niin paljon irti ja tunnen itseni tarpeelliseksi. Asiakkaat ovat ihania ja tärkeitä. Saan paljon hyvää palautetta työstäni ja voin sanoa olevani hyvä ammatissani. MUTTA työvuorot. Vuorotyö. Ne ei oikein sovi tähän taudinkuvaan. Sekaisin olen kuin käkikello. Ehkä kauneudenhoitoalaa.. mutta se maksaa melkein 6000e! Kosmetologi-maskeeraaja olisi niin vau! Ammattikouluissakin kyllä kauneusalanperustutkintoja on, mutta ei lähelläkään omaa paikkakuntaani ja muuttaminen lapsen vuoksi mahdotonta. ja työllistäisikö kauneusala pidemmänpäälle. Mietin myös hoitoalan suhteen osa-aikaista työaikaa, tarkoittaen kohdallani osa-aikaista työkyvyttömyyseläkettä. Mutta raha... tulot menisi minimiin. Voisin hommata ripsiteknikonpaperit. Voisin olla hoitoalalla ja tehdä ripsiä toiminimellä omien voimien mukaan. En tiedä.

Lapsi on nyt isällään tämän viikon ja tulee sunnuntaina kotiin. Olo on aina masentunut, kun lapsi ei ole luonani. Silloin, kun lapsi on luonani niin jaksan edes yrittää, jaksan hymyillä, lapsi tuo niin paljon iloa, rakkautta ja elämänvoimaa. Hieman surettaa, kun lapsi ei haluaisi mennä isänsä luo.. "Haluan olla äidin kanssa." Surettaa, kun en aina ole kykenevä olemaan lapsen kanssa. Toivon todella, että uusi lääkitys auttaa. Olen valmis kokeilemaan, lapseni ja itseni vuoksi.

Nyt pysähtyi ajatus.